Vuonna 1870 avattu ratayhteys Pietarin ja Helsingin välille sysäsi Pulsan syrjäkylän keskelle teollistuvan maailman kiihkeää kehitystä. Aseman paikka osui Pulsaan luultavasti siksi, että sen kohdalla kulki vilkas maantie Lappenrannasta Säkkijärvelle. Valtionrautateiden arkkitehti Knut Nylander piirsi puuleikkauksin koristellun komean asemarakennuksen, ja aseman ympärille suunniteltiin puisto.

Aikanaan, noin vuosina 1870-1885, Pulsa oli käytännössä Lappeenrannan ja koko laajan Saimaan alueen asema, paikka, josta pääsi sen ajan mittapuulla nopeasti maailmalle, vaikkapa Pariisiin. Ensin vaan Lieksasta tai Kuopiosta laivalla Lappeenrantaan, sieltä hevoskyydillä Pulsaan reippaat 20 km ja sitten junalla, ajan ylivoimaisesti nopeimmalla kulkupelillä maailmalle. Tämä selittää, miksi näin hieno paikka on keskellä ei mitään.

1800-luvun loppu- ja 1900-luvun alkupuolella Pulsa oli kukoistuksessaan. Punkkisen kauppakartanon lisäksi Pulsassa oli kaksi muutakin kauppaa, Kaikon kauppa Säkkijärven tien varressa ja Osuuskauppa Yhtymä aseman tien risteyksessä. Siellä oli posti ja oma paikallispankki, Pulsan Osuuskassa. Pulsanhovissa viljeltiin kukkia ja hedelmiä; sen kettutarhasta saatiin turkiksia. Sivistykseen saattoi 1899 perustettu kansakoulu. Virkistystä haettiin Lavan mäeltä, jossa oli urheilukenttä ja tanssilava.

Tunnettu kultakauden maalaus "Äiti" syntyi Pulsan asemalla. Pulsa innoitti Elin Danielson- Gambogia (1861–1919) maalaamaan erään tunnetuimmista teoksistaan. Danielson-Gambogi kuuluu Suomen taiteen kultakauden eturivin kuvataiteilijoihin. Hän vaikuttui Pariisissa opiskellessaan naturalistisesta suuntauksesta ja kuvasi töissään erityisen taitavasti erilaisia valovaikutelmia. Taiteilijan sisar oli lapsensa kanssa mallina maalaukselle Äiti (1893), joka on Danielson-Gambogin tunnetuimpia töitä. Maalauksessa Tytty-sisar imettää esikoistaan Paavoa. Se on maalattu Pulsan asemalla, missä taiteilija asui pitkiä aikoja sisarensa luona vuosina 1893-1894.

Pulsa ja Pulsan asema hiljenivät vähitellen 1950-luvulta lähtien. Ensin tuli tekniikkaa, jolla voitiin tehostaa aseman toimintaa, sitten poistuivat höyryveturit ja niiden tärkeää tankkaustoimintaa ei enää tarvittu. 1960-luvulla valmistunut Luumäki-Lappeenranta-oikorata vei Pulsasta henkilöliikenteen ja lopulta viimeinen rautatieläinen poistui asemalta vuonna 1985. Asemakylä tyhjeni vähitellen ja näytti tuhoutuvan.

Pelastajaksi tuli Pulsan Hoitokoti ry. Se aloitti varsin tehokkaaksi osoittautuneen toimintansa alkoholistien auttamiseksi. Yhdistys tarjosi majoituksen, ylläpidon ja muuta osaamistaan ongelmistaan kärsiville asiakkailleen. Ja asiakkaat kunnostivat rakennuksia. Hoitokodin toiminta päättyi kuitenkin vuonna 2013 ja asema tyhjeni uudestaan.

Petra ja Lasse Karjalainen muuttivat Pulsaan keväällä 2014. He totesivat tyhjän asemakylän tuhoutumisvaaran. Kaikki sellainen hyvä, joka oli saatu kohtuudella irrotetuksi, oli hävinnyt. Puskat rehottivat ja romua tyhjentymisen jäljiltä oli kaikkialla. Mutta talot olivat edelleen perusrakenteiltaan varsin hyväkuntoisia. Eivät Karjalaiset olisi Pulsan asemakylää tarvinneet, mutta kylä näytti tarvitsevan heitä ja kaupat tehtiin pikavauhdilla.

Siitä alkoi loputtomalta näyttävä kunnostusprojekti. Petra on sveitsiläinen sisustussuunnittelija ja hänellä on aiempaa kokemusta mm. Joensuusta, missä hän ideoi ja toteutti kaupungin merkittävimmäksi matkailukohteeksi kehittyneen Taitokorttelin. Lasse on alun perin pulsalainen. Hän oli toiminut vuosikymmeniä yrityskonsulttina. Lasselle asema oli kovin tuttu lapsuudesta. Hän kävi oppikoulunsa, kahdeksan vuotta Lättähatulla, sen ajan paikallisjunalla Pulsan asemalta Lappeenrannassa.

Nyt jo melkein 20 rakennusta on kunnostettu: asemarakennus, vanhoja rautatieläisten asuntoja, saunoja, kellareita, huusseja, liitereitä, varastorakennuksia sekä piha- ja puistoalueita. Ja työ jatkuu.